Pohjois-Suomen Pyöräily / Arkisto

Share |

Aika-ajo

Harrastepyöräilijän tempoilua


tempo

Muutaman Kuusamon Sänkikankaan reitin (10,2km) tempokokeilun jälkeen asetin kesän 2010 tavoitteekseni 17min alituksen. Siinä oli ex-sohvaperunalle ja nykyiselle kuntoilijalle ihan kosolti tavoitetta. Torstaina 8.7. oli mahtava keli, reilusti 20 astetta lämmintä ja kohtuullisen tyyni ilma. Harjoituksissa olikin mukavasti kuskeja, niin junnuja kuin varttuneempiakin. Ja minä tietty mukana. Kunniakkaaseen ennätysyritykseeni piti tietenkin valmistautua huolella. Näin äkkiä sitä piti muka ottaa kaikki keinot käyttöön. Maantiepyörän satulaa hivenen ylemmäs ja eteenpäin, tankoa alemmas ja kulmaa kohdilleen että alaotteelta olisi hyvä ajaa. Renkaisiin 8kiloa painetta ja ketjuihin voitelu. Hyvä tankkaus, siis muutakin kuin pullakahvit ja riittävästi nestettä. Keskittymistä. Valmistautumista. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua.

Lähdin harjoituksiin ajaen 10km siirtymän alkuun rauhallisesti, sitten muutaman kilometrin alaotteelta vauhdikkaammin. Harjoituspaikalla kerrattiin lämmittelyohjeet ja lähdettiin nostamaan ajovalmiutta. Junnut ajoivat ensin vitoset, toimin lähettäjänä. Kovaa kannustusta, hienoja aikaparannuksia! Uudestaan rullailemaan, keskittymään. Ajaisin ensimmäisenä 10km ajajista.

Lähtö sujui hyvin, ensimmäiseen notkoon kiihdytys sopivasti hivenen yli neljään kymppiin. Ensimmäinen mäki yhtä vaikea kuin ennenkin - tulee vastaan liian äkkiä ja hapottaa päässä asti! Ylhäällä ihan shokissa, tätäkö tämä taas on? Loivaan laskuun puristusta, isoa pykälää ja painetta reisiin, alaotteelle. Tuntuu pahalta. Vastatuuli! Vaikka oikeasti tuulta ei ollut nimeksikään. Puristusta kääntöpaikalle ja tulin selvästi nopeampaa vauhtia kuin ennen, pelotti vain että miten käy paluumatkan nousuissa? Kääntö onnistui kohtuullisen hyvin. Kiihdytys. Huomasin että jälkeen lähteneet saavuttavat - niin pitikin kun ovat ihan eri tasolla. Eivät kuitenkaan niin paljoa kuin oletin? Ensimmäinen takaa-ajajista menee ohi, keskityn tasaiseen vetoon..

Sykkeet ovat aika korkealla, lähes 180 koko ajan, ei ihme että tuntuu pahalta. Kääntöpaikalta seuraava kilometri tuskaa, pakko ajaa yläotteelta. Hörppy juomaakin...tuleeko tästä mitään?? Tuleeko muut ohi? Isompaa silmään - ei! Ei jaksa, pakko keventää ja kierrosta lisää. Nousuun latausta, kierrosta, taistelua. Selvisin! Mutta alamäkeen ei jaksa ihan niin hyvin runtata. Ei tule vieläkään kukaan ohi! Alaotteelle, isolla tuumalla tasaista painetta. Hirveältä tuntuu, nyt sykkeet yli 180 ja happoa on joka paikka täynnä.

Viimeinen mäki, viimeinen este. Oksettaa, niin pahalta tuntuu. Vauhti hiipuu, mutta niin se on hiipunut ennenkin hoen itselleni. Laskun alkuun survon viimeisetkin voiman rippeet että saan kiihdytettyä yli viiteen kymppiin. Mittarissa vilahtaa 56km/h notkon pohjalla. Viimeiset sadat metrit, pientä nousua. Menee menee! Ei enää kauaa tätä syvää kärsimystä. Kidutusta. Hullu!

Maali. Sumeaa. Happea. Kaadunko? En. Hengitä...

"Aikasi on 16.52..."

Taneli K./Cyclos 20.02.2011


Tulokset


Kuvat PSP:n arkistoista




Takaisin Aika-ajo-osioon