Pohjois-Suomen Pyöräily / Arkisto

Share |

Seurat ja ajajat

Esittelyssä Paksukumi Team ja seuran voimakaksikko Heli ja Kimmo Ovaska

Heli

Kuvat Jukka Kiviranta


Mikä saa aikuiset ihmiset järjestämään pyöräkisat helmikuussa? Vieläpä hiekkarannalle? Kaivamaan tuntitolkulla ajobaanaa, tietämättä tarkalleen tuleeko kukaan ajamaan? Saati katsomaan? Mielenhäiriö, yleinen hulluus vai mistä on kyse?

Asian saa itse kukin päätellä mielessään, mutta hiekkarannalla oli kyse Nallicross 2011 -tapahtumasta, joka järjestettiin helmikuun lopussa Paksukumi Teamin toimesta jo toisen kerran peräkkäin. Talvinen sovellutus cyclocrossista, jossa ajettiin niin cc-sarjassa kuin avoimessakin luokassa, jossa ajokalusto oli vapaa (tulokset löydät Paksukumi Teamin nettisivuilta).

Tapahtuman aikana katselijat seurasivat touhua huvittuneena. Aikuiset ihmiset juoksemassa pyöriensä kanssa muhjulumessa Nallikarin rantaviivassa ja sen perään hippulat vinkuen ajaen pyörillään. Yhä uudestaan ja uudestaan, samaa rataa kiertäen. Joku saattoi ajatella mielessään, että touhu oli samaa sarjaa sääskien tapon MM-kisojen kanssa.

Mutta siinäpä se homman juju onkin. Pyöräilyn ei tarvitse olla aina niin vakavaa, vaikka tosissaan ollaankin. Päättömät ideat osoittautuvat usein parhaimmiksi ja saavat aikaan vipinää harrastajien joukossa. Näin tässäkin tapauksessa. Lähtöviivalla oli suuren urheilujuhlan tuntua; punteissa värisi, kun lappu oli ohjaustangossa ja kisa edessä. Lopputulos tuntematon. Puitteiden ei tarvitse olla alussa kummoiset, kunhan peruskuvio toimii. Jatkuvuus on tärkeää, sitä kautta sisältö ja laatu paranee. Tosin tässäkin tapahtumassa tarjottiin kilpailijoille pukuhuonetilat merinäköalalla, joten eipä siitä enää paljoa paremmaksi laiteta, vaikka haluttaisiinkin.

Paksukumi Teamin Heli ja Kimmo Ovaska ovat hyvin pitkälti tämänkin tapahtuman takana, yhdessä muiden seura-aktiivien kanssa. Paksukumi Team on perustettu vuonna 1994 ja on tänäpäivänä noin viidenkymmenen henkilön seura. Pieni, mutta sitäkin aktiivisempi sellainen, joka järjestää useita tapahtumia Oulun seudulla. Esimerkkeinä mm. maastopyöräilijöille järjestettävä vuosittainen Pyörä-Suvala XC-cup, joka kokoaa niin harrastajat kuin kisahenkisemmätkin lähtöviivan taakse, sekä useita erilaisia retkiajoja eri suuntiin Oulun seudulla. Kimmo valittiin seuran puheenjohtajaksi vuodelle 2011 ja Heli seuran hallitukseen.

Keitä ovat sitten Ovaskat ja mikä heitä motivoi touhuamaan vapaaehtoisesti muiden hyväksi seuratoiminnan ytimessä? Mikä saa heidät harjoittelemaan määrätietoisesti ja kiertämään kilpailuissa ympäri Suomea? Tässä joitakin kysymyksiä ja vastauksia, jotka valottavat hieman asiaa.

Mistä harrastaminen lähti liikkeelle?
Kimmo: Sain 11-vuotiaana ensimmäisen mopon ja siitä oli jo viiteentoista ikävuoteen mennessä pahin uutuudenviehätys ehtinyt kulumaan. Kun siirryin metsistä yleisille teille, kiinnostus loppui lyhyeen. Pari kuukautta 15-vuotissyntymäpäivästä vein mopon Hagqvistin pyöräliikkeeseen ja hankin Helkaman retkipyörän tilalle. Siitä se idea sitten lähti.

Heli: Ala-asteella hankitun Tähtipyörän keskiö hirtti kiinni vuonna 1999 juuri Ouluun muuton jälkeen, eikä tuore poikaystävä suostunut korjaamaan sitä. Sen sijaan kyseinen poika antoi ystävällisen vinkin lähteä pyöräkaupoille. Tuloksena internetissä paljon parjattu hybridi, DBS Birkebeiner. Ensimmäisistä, jopa parinkymmenen kilsan lenkeistä asia lähti pikkuhiljaa repeämään.

Miksi juuri maastopyöräily?
Kimmo: Ouluun muutettuani pyörästä tuli hetkeksi ainoa kulkuväline. Hankin harrastevälineeksi maastopyörän, jotta ympärivuotinen kulkeminen onnistuisi samalla laitteella. Naapurissa asui yliopiston tutkija, joka harrasti single-speedillä ajamista ja hän neuvoi ensimmäiset Oulun polut. Toinen merkittävä henkilö, joka opasti lajin alkuun, oli Sähköinsinöörikillan piireistä tutuksi tullut Kankaisen Mika, joka jelppasi ekoissa huoltohommissa ja tarjosi lenkkiseuraa. Aika nopeasti siihen jäi koukkuun.

Heli: Hybridillä oli kyllä ihan kiva ajaa pitkin pyöräteitä, mutta jollain lenkillä taisimme "oikaista" jonkun polun kautta ja se oli aika pitkälti siinä. Sitä piti kokeilla vielä muutamaankin kertaan uudelleen, mutta eihän tuo DBS siihen paras mahdollinen laite ollut enää.

Mistä ja minkälaista oli ensimmäinen kalusto?
Kimmo: Ostin Rintamäen alennusmyynnistä teräsrunkoisen Marinin, jolla ehdin ajamaan vähän reilun vuoden. Kun muutimme Helin kanssa yhteen Linnanmaalle pyörä joutui jäämään yöksi pihalle, kun kämppä oli sen verran täynnä ja sekaisin muuton vuoksi. Onhan se varma, että se lähti siitä pihalta, kuin tauti Töölöstä ja uutta pyörää sai lähteä etsimään vakuutusyhtiön piikkiin. Kävelin Pyörä-Suvalaan ja sieltä löytyi pari vuotta varastoissa seissyt M700 Cannondale. Se olikin sitten jo ensimmäinen kampe, mihin ripusteltiin numerolappuakin paikalleen.

Heli: Kimmo rakensi eräälle opiskelijatutullemme uuden maastopyörän ja projektin myötä vanha Kuwaharan runko jäi ylimääräiseksi. Se oli kohtuullisen sopiva ensimmäiseksi maastopyörän aihioksi. Kuwaharasta tehtiin ensin täysjäykkä 3x8 -vaihteinen pyörä, jota sitten ajan myötä rakenneltiin vähän paremmaksi. Syksyllä 2000 sittemmin kansainvälisestikin menestynyt pyöräsuunnistaja Päivi Tommola kauppasi jäykkäperäistä K2 Razorbackia XTR-palikoilla ja muilla herkuilla. Se oli ihastusta ensi silmäyksellä ja niin Kuwaharasta tehtiin alle kymppikiloinen kaupunkisinkula Cannondale P-Bone -keulalla ja K2:lla ajettiin maastolenkit siitä eteenpäin.

Miksi kilpailette?
Kimmo: Sitä on kai tyhmä tai masokisti, kun turpaansa pitää ottaa kerta toisensa jälkeen. Ei vaan, kisahommista saa sellaiset kiksit, että tuntee. Lähdön hetkellä fiilis on melkein samaa luokkaa, kuin kiekko-ottelun avausaloitukseen kyyristyessä, pulssi hakkaa 80% maksimista pelkästä innostuksesta, vaikka vielä ei ole edes mitään tapahtunut. Se on hienoa.

Heli: Alkuun en tykännyt ajaa kisoja lainkaan. Sittemmin lähdin kisoihin ihan vain päästäkseni ajamaan uusille poluille, koska kisareitit vedetään yleensä kunkin paikkakunnan parhaille paikoille. Pakokauhu puoli minuuttia ennen starttia ja toisaalta onnistuneen kisan tuoma riemu ovat vain sellaisia asioita, mihin jää vahvasti koukkuun.

Minkälainen kisa tai rata on mieluisin?
Kimmo: Mahdollisimman mäkinen maasto-maraton. Vähän vesisadetta, mieluusti vielä muutenkin kohtuu synkkä keli. Vuokatti 2009 oli aika lähellä täydellistä, +2 ja startissa tuli räntää!

Heli: Juurta, kiveä, ryppyä ja kohtuu lyhyt. Eli aikalailla XC. Maratoneista Pyssymäki ja Seinäjoki.

Ikuisesti kuuma kysymys: millä renkailla Tahkolle?
Kimmo: Mustilla ja pyöreillä. Todennäköisesti Kenda Small Block 8 molemmissa päissä Heli: Ne, mitkä ovat alla ja tutut. Eli kuulostaa Race Kingiltä.

Mikä sai liittymään Paksukumi Teamiin?
Kimmo: Mahdollisimman vähän seurapönötystä ja paljon puuhastelua, kiitos. Sen ylioppilaskuntatyyppisen ry-vääntämisen voin jättää ihan huoleti muille, kunhan vain jotain saadaan aikaiseksi. Paksukumi Team on kuitenkin ainoa taho, joka järjestää Oulun alueella maastopyöräilijöille tapahtumia, siksi.

Heli: Sininen paita sopii mun pyörän väriin... ;-)

Nykyinen kalustonne?
Kimmo: Maastossa olen ihastunut noihin isopyöräisiin, joten 29" jäykkäperäisellä Salsalla mennään tämäkin kausi. Maantielle löytyy kuiturunkoinen Storck ja cyclocross-touhuihin vanha ja luotettava Ridley Supercross.

Heli: Kaksi maastopyörää: Giant Anthem X ja Santa Cruz Chameleon. Ensin mainittu kisatouhuihin ja lenkeille, jälkimmäinen kaikenlaiseen hauskanpitoon maastossa. Cyclocross-osastolla mennään Kona Major Jakella.

Mitä haluaisit joulupukilta?
Kimmo: Titaania, kiitos. Mittatilauksena CX-rungon muotoon väännettynä. Myös kepoiset kuitukiekot maantielle kelpaisivat.

Heli: Saisiko takapihalle Koppenbergin, Paterbergin, Oude Kvaremontin...? Aurinkoa vähän enempi ja hulluja pyöräilyfaneja. Kalustopuolella maantiepyörää vielä vähän huutaisi.

Missä isket?
Kimmo: Siinä, kun kesken nousun pitää jonkun esteen vuoksi vaihtaa vähän rytmiä.

Heli: Reitin teknisimmällä pätkällä tai loppusuoralla.

Hauskimmat muistot pyörän päältä?
Kimmo: Onhan noita. El Grande, kun ekan kerran väänsin 120km läpi Tahkolla. Teki niin hyvää, että oksetti. Myös viimeinen kierros 2007 Levi 24h:ssa oli mieleenpainuva, kun sai tuoda joukkueen voittajana maaliin. Tai sitten saapuminen Ninoveen 2010 keväällä, Ronde Van Vlaanderen ajettuna.

Heli: Ensimmäinen Tahko 2001. Viimeisimpien vuosien aikana Tahkoa ajaneet eivät edes tiedä, paljonko sitä vettä voi tulla parin ukkoskuuron aikana. Riemukaaren ympäri ajaminen sunnuntaisessa auringonpaisteessa on myös hauskaa. Tietysti SM-hopea Luostolta on myös jäänyt mieleen.

Minkälaisia ajatuksia ja suunnitelmia teillä on vuodelle 2011?
Kimmo: Varastosta löytyy hyvät pyörät maantielle, maastoon ja cyclocross-kisoihin. Maastopyöräily tulee toki olemaan ykköshomma tulevanakin kesänä, mutta olisihan noita muitakin kiva ulkoiluttaa numerolappujen kanssa.

Heli: 2010 oli jo aivan hyvä vuosi, mutta 2011 mennään vielä vähän kovempaa maastossa. Ja syksyllä väistämättä tulee krossikausi – hyvä niin.

Missä haluaisit olla juuri nyt pyörän kanssa?
Kimmo: 20 astetta lämmintä, loivasti alamäkeen viettävää trailia ja Salsa. Ei väliä missä päin maailmaa...

Heli: Flaanderin maakunta on vienyt kyllä sydämen. Mmmm... mukulakiviä.

Kimmo



Jälkisanat



Onneksi erään Tähtipyörän keskiö hirtti kiinni yhtenä päivänä toistakymmentä vuotta sitten ja onneksi silloisella mekaanikolla ei napannut huoltohommat. Tai että Hagqvistin pyöräliikkeen Helkaman retkipyörä sytytti kipinän, joka roihuaa edelleen aika isolla liekillä.

Pyöräilyn ystävät ovat saaneet nautiskella myöhempinä vuosina näiden tapahtumien alkuunpanemasta innostuksesta, osallistuen erilaisiin tapahtumiin ja kilpailuihin. Siitä saavat olla kiitollisia myös alueen pyöräliikkeet, joiden kassa on taatusti kilissyt rivakasti, kun uudet harrastajat ja kisaajat ovat tulleet asioimaan saatuaan ensin rohkaisua ja tukea vaikkapa Paksukumi Teamin ajotapahtumissa. Nämä yksittäiset pyöräilyn ystävät muodostavat tänä päivänä laajan asialleen omistautuneen joukon, joka on innostunutta ja valmis tulemaan matkojenkin päähän ajamaan, kunhan kattaus on houkutteleva. Ilman turhan tärkeää pönötystä.




Paksukumi Teamin tulevaa ohjelmaa:


Paksukumi Team järjestää tänäkin vuonna maastopyöräilyn ystäville vielä kolme retkiajoa:

    • Virpiniemen ja Haukiputaan maastoissa 21.5.2011
    • perinteinen Elonkorjuuajo 13.8.2011
    • syksyllä kauden päättäjäisajo Isokankaalle 15.10.2011

Lisäksi tuttuun tapaan ajetaan myös kolmen osakilpailun Pyörä-Suvala XC- cup:

    • ensimmäinen kilpailu on 24.5.2011 Kempeleen Köykkyrissä
    • toinen osakilpailu Ellinmaalla 21.6.2011
    • cupin finaali ajetaan 23.8.2011 (paikka vielä avoin)



Lisää tapahtumia ja toimintaa löytyy seuran sivuilta, osoitteesta http://www.sunpoint.net/~pkteam/




Taneli K./Cyclos Kuusamo 01.01.2011


Takaisin Seurat ja ajajat-osioon