Pohjois-Suomen Pyöräily / Arkisto

Share |

Kilpapyöräily

Aidon urheilun puolesta

Miten erotamme puhtaan urheilijan?


Kuva: PSP

Mitä aineita käytät?? Tämä kestävyysurheilijalle esitetty kysymys esitetään joskus huumorimielessä ja ajattelematta. "Kaikki pyöräilijät ja hiihtäjäthän douppaa?"

Pyöräilyn suhteellisen tehokkaan testauksen takia ja ahneiden "urheilijoiden" takia hienon lajimme maine on kuralla.

Viime vuosikymmenten mantroja tietyissä Euroopan ammattipyöräilyjoukkueissa: "Menestystä keinolla millä hyvänsä" "Joukkueessamme dopingin käyttö sallitaan, kiinnijääminen ei." "On kuin ajaisi moottoritiellä: Laki sanoo että rajoitus on 100km/h, mutta kaikki ajavat vähintään 120 km/h. Miksi minä olisin se, joka noudattaa rajoituksia?"

Sääntöjen noudattamisessa on kuitenkin etunsa. Urheilussa ei välttämättä tärkeintä ole päämäärä, vaan itse matka.

Mitä iloa on huijaamalla saavutetussa voitossa? Aito urheilija voi katsoa itseään peiliin häpeämättä ja ylpeänä.

Hänelle riittää kilpailua ennen vallitseva jännitys ja kylmät väreet, rajut adrenaliinipurkaukset kilpailun aikana, kilpailun jälkeiset tunnelatauksen purkautumiset.

Hänelle riittää rankkojen harjoituksien aiheuttama rentous, oman kehonsa tunnustelun nautinto, askeettisen elämän tuottama nautinto.

Hän tuntee voiman, maitohapon, voiton ja häviön voimakkaammin kuin minkään huumeen.

Hän tuntee puhtaiden saavutustensa aiheuttaman mielihyvän koko kauneudessaan!

 

Antti K. 02.04.2011



Takaisin Kilpapyöräily-osioon