Pohjois-Suomen Pyöräily / Arkisto

Share |

Kilpapyöräily

Tervaisia etappeja


Kuva: PSP

Tervaisia etappeja? Ei suinkaan, korkeintaan tervaleijonan makuisia. Jo -80 luvulla ajetut Tervaetapit heräsivät henkiin Raatinsaaren syövereistä, Toivoniemen kortteleiden syvänteistä ja Tuiran siltojen katveista. Lieneekö Oulun linnan ikiaikainen henki kylästynyt vartomaan ajan hidasta kulkua Linnansaaren kahvilassa ja antanut nykyihmisille sysäyksen kaivaa vanhat pyöräkisan sapluunat pölyttyneistä arkistoista ja päivittää ne nykypäivän vaatimusten mukaisiksi?

Niin tai näin, Oulu sai todistaa pyöräilyväen osaamista ja sitoutumista kisojen järjestelyjen suhteen sekä tietenkin kilpalijoiden tunteen paloa, tuskan kirvelevää puristusta, selviytymistä ja voiton riemua. Tervaetapit ajetiin Raatin upouuden stadionin tuoreella mondolla, sen ympäristön kortteleissa sekä Muhoksen Montassa, hienossa maalaisidyllissä. Puitteet olivat kohdallaan, järjestelyt pelasivat ja säätkin suosivat uskomattoman hyvin. Vettä satoi ainoastaan kisojen tauottua!

Kuva: Petri Pesonen

Mitä kisoista jäi mieleen?
Roppakaupalla erilaisia asioita. Erityisesti Ounaksen Pyörä-Poikien 8v. sarjassa ajanut poika, joka kaatui sunnuntain korttelin viimeisessä mutkassa, maistaen näin pyöräilijän uransa alkumetreillä asvaltti-ihottuman kirvelevyyttä. Enimpien kyynelten kuivattua nuorella kisaajalla oli vain yksi ajatus: maaliin on päästävä. Arasti tunnustellen hän nousi maantiepyöränsä selkään, otti pari varovaista polkaisua...ja sitten, kuin symbolina lajin ytimestä, tämä numero 2 otti sellaisen loppukirin, että oksat pois. Hippulat vinkuen kampi pyöri ja maaliviiva tuli ylitetyksi ja äidin turvallinen kainalo odotti urheaa kilpailijaa. Periksi ei anneta, kun lappu on rinnassa!

miettii
Taneli, etapit ajaneena.


 

Taneli K. 24.06.2011



Takaisin Kilpapyöräily-osioon