Pohjois-Suomen Pyöräily / Arkisto

Share |

Harrastepyöräily

Saanko luvan?


Suomalaisugrilaiseen karvahattumenttaliteettiin kuuluu asioiden kyseenalaistaminen tai vähättely. Kynttilää pidetään mielellään vakan alla ja mieluiten ollaan haastajia, kuin ennakkosuosikkeja. Samat kilpailupuolelta tutut piirteet esiintyvät harrastepyöräilyssäkin. Hyvää kuntoa tai kehittymistä ei nyt vaan sovi kovin kehua retostaa, ainakaan ääneen. Jos sen erehtyy tekemään, joku voi aatella pian kuspiäksi? Että antaa jalkojen tehdä työt ja miettikööt muut sitten mitä lopputulos tarkoittaa? Ehkä niinkin, mutta...

Milloin saa kehua itseänsä tai jotakuta toista? Milloin saa olla tyytyväinen itseensä? Pitääkö saavuttaa jotain mitattavaa? Vai riittääkö vähäisempi...kenties pelkkä tunne jostakin uudesta, mitä ei ole ennen tapahtunut? Miten asioita ylipäänsä käsitellään silloin, kun kortit ovat pöydässä? Vai pidetäänkö sitä ässää hihassa? Missä on jokeri, kuka on jakaja? Viimetalvena ajoin elämäni ensimmäiset talvilenkit hyvinkin vaatimattomalla kuntotasolla. Kyse oli jatkuvasti selviämisestä. Kuinka pääsen tuon mäen ylös? Kuinka jaksan vastatuulessa? Kuinka...

Selviäminen alkoi johtaa pikkuhiljaa tilanteeseen, jossa pystyi jonkinverran säätelemään pärjäämistään. Ajelin kuitenkin pitkän jojon jatkona useimmiten; tulin hitaasti mutta varmasti. Tänä talvena kaikki mitattavissa olevat suureet ovat ottaneet melkoisia harppauksia eteenpäin. Ennenkaikkea tuntemukset ovat ihan uudenlaisia: homma pysyy hanskassa ja vaikka välillä joutuukin ahtaalle, tilanteista toipuu hyvinkin nopeasti. Hanska ei mene hukkaan. Mutta, saako vielä olla tyytyväinen?

Saako ihminen olla tyytyväinen onnistumisiinsa, vai pitääkö olla hissun kissun? Saa ja pitää ja toisaalta ei? Sanon kuitenkin: olen tyytyväinen itseeni, että olen hinannut itseni tällaisen positiivisen ongelman eteen. Olen sitkeä, olen periksiantamaton, olen ylpeä itsestäni. Pidän siitä mitä teen. Siihen kiteytyy olennainen. Mutta, pitääkö silti tyynnytellä ajatuksiaan tai hillitä sanomisiaan?

Saanko luvan?

Vastaan itse: saan. Tähän on mielestäni hyvä perustelu: pyöräily on laji, jossa AINA löytyy joku, joka ajaa nopeammin, voimakkaammin, pidemmälle, taitavammin, osaa, pystyy ja kykenee. Jos et ole koskaan tyytyväinen itseesi tai tekemisiisi, miten voit ikinä nauttia? Miten löydät ikinä motivaation jatkaa? Missä on tekemisen ilo ja ydin? Mikä saa liikkeelle? Mikä ja miksi?




Taneli K./Cyclos Kuusamo 30.03.2011


Takaisin harrastepyöräily-osioon